27.8.09

Kesäniittyjen koruja - Summer meadow jevels


Kesän aurinkoisina päivinä voi kukkakedoilta ja puutarhasta löytää toinen toistaan kauniimpia päiväperhosia, korentoja ja pistiäisiä. Vaikka lajeja on runsaasti, silti monien harvinaisempien lajien löytyminen on melkoista tuurin kauppaa. Lentoajat ovat lyhyitä, välillä on pilvistä ja sataa. Kukkakedot ovat muutenkin katoava luonnonvara, sillä metsälaidunnuksen loppuminen ja maatalouden tehostuminen sekä talousmetsien yksitotisuus rajoittavat entistä enemmän lajistoa. Silti monet suurperhoset ovat edelleen yleisiä ja kohtalaisen helposti kuvattavia.

Perhosten kuvaamiseen tarvitaan useammanlaisia objektiiveja, jotta arkojenkin lajien kuvaaminen tuulessa keikkuvilla ketokukilla onnistuu. Parhaimmillaan perhosia voi kuvata kukilla normaaliobjektiivin makroasennoilla muutamien senttien päästä. Digikameroilla paras taktiikka on naputtaa mahdollisimman monta kuvaa jokaisesta tilanteesta. Aina joku ruutu onnistuu muita paremmin. Jyrkässä ja kirkkaassa valossa valotusta kannattaa pakottaa aina vähintään puoli aukkoa alle mittarin arvojen. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää taustoihin ja tarkennuspisteeseen, jonka pitäisi osua silmien kohdalle.

Tässä sarjassa on muutamia korukuvia kesän 2009 perhosretkiltä.



Päiväperhosten lento alkaa, kun voikukan hahtuvapallerot koristavat pientareita.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 28.6.2009


Hoepasinisiipi.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 2.7.2009


Ratamoverkkoperhonen. Kyseessä on poikkeuksellisen vaalea yksilö.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 3.7.2009


Ketohopeatäpliä ohdakkeella.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 10.7.2009


Angervohopeatäplä.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 3.7.2009


Lehtosinisiipi.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 2.7.2009


Isomittari perhoshaavilla.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 4.7.2009


Ruusuruoho hehkuu tien pientarella.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 2.7.2009


Maariankämmekän vaalea muoto.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 2.7.2009


Suokeltaperhonen liikkuu myös kukkaniityillä.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 16.7.2009


Pihlajaperhonen.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 3.7.2009



Metsänokiperhonen lentää vain parittomina vuosina, mutta on erittäin yleinen kaikenlaisilla habitaateilla. Itä-Suomessa saattaisi tavata myös idännokiperhosen, mutta sen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, sillä lajia ei voi erottaa ilman haavimista.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 10.7.2009


Sudenkorentoja tandemlennolla.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 14.6.2009


Punalatvan kukkien huumaamia suurperhosia elokuun auringossa.
Canon EOS 50D + Sigma 17-70 mm DC, 20.8.2009


Toisen sukupolven ohdakeperhonen. Lajilla oli keväällä poikkeuksellisen voimakas vaellus ja niinpä syyssukupolvikin on runsas.
Canon EOS 50D + Sigma 17-70 mm DC, 20.8.2009


Amiraali.
Canon EOS 50D + Sigma 17-70 mm DC, 20.8.2009


Myös väriminttu houkuttaa hyönteisiä. Erityisesti kimalaiset, mehiläiset ja muut pistiäiset viihtyvät kukinnoilla.
Canon EOS 50D + Sigma 17-70 mm DC, 20.8.2009


Hämähäkkien seittien ilmestyminen puihin enteilee syksyä.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 5.8.2009


Onnekas kärpänen pyristeli itsensä irti seitistä.
Canon EOS 50D + Canon EF 70-300 mm USM IS, 5.8.2009

Ei kommentteja: