Jotkut asiat elämässä antavat odottaa itseään, mutta yllättävät sitten sinut täydellisesti. Lintuharrastajan ehdoton lottovoitto on saada Lapin pahtarinteiden harvinainen pesijä, sepelrastas (Turdus torquatus), talvivieraaksi omalle pihamaalle. Eikä vain hetkeksi vilahtamaan, vaan useammaksi päiväksi ensilumen peittämillä omenilla herkuttelemaan. Syynä viivyttelyyn saattaa olla yleisesti hyvä marjavuosi Suomessa.
Nuori sepelrastaskoiras löytyi pihapiiristämme 29.10.2012, ja ollut siitä lähtien omena-apajan kingi. Linnun puuhia on voinut seurata helposti ikkunasta. Arkana se katoaa hetkessä puihin tai marjapensaiden alle, mutta palaa pian tankkaamaan omenilla ja maahan pudonneilla karviaisilla. Ja luonnetta nuorella sepelrastaalla löytyy: paikalliseksi jääneet räkättirastas ja mustarastaskoiras saavat vähän väliä kyytiä omenapuista.
Tämä oli itselläni kolmas kerta tavata sepelrastas, ja Pohjois-Karjalan pinnaksikin se tuli vasta viime keväänä. Lajn myyttisyys on nyt yhtäkkiä poissa, eikä enää tarvitse epäillä sen tunnistamista. Mutta nyt kun on kunnolla tutustuttu, tavataan varmaan useamminkin.
Tässä yhden päivän aikana kuvattu sarja puuhakkaan linnun toimista. Kuvaussession lopussa muistin, että kamerassahan on myös videotoiminto. Tässä Pohjolan nuori komistus herkuttelee omenoilla:...
Kuvat: Canon EOS 7D + Canon EF 300/420 mm 4 L IS, 30.10.2012
Ketäs muita täällä on?
Kähmäilyä pensaiden alla.
Pakkasherkkukarviainen yhtenä suupalana kupuun.
Entä sitten?
No sitten punaista kanelia...
...välillä perusposeeraus...
... ja lisää samaa kamaa...
... tiukka mutru huuleen, selkä vastatuuleen, kestät kyllä sen.
Ja lopuksi herkkujen sulattelua illtahämärässä..
Se pihakiusattu mustarastas.
