Pikkusieppo (Ficedula parva) on jokseenkin vähälukuinen vanhojen kuusikoiden ja aarnimetsien pesimälaji. Kesälomalla kävi uskomaton tuuri, kun löysin pikkusiepon pesän paikasta, jossa en ole koskaan aiemmin lintua tavannut. Monta kertaa kuuntelin tänäkin kesänä tällä alueella, mutta enpä vain osunut lauluaikaan paikalle. Pesä oli rakennettu lahon lepän koloon paikkaan, jossa oli puukiipijän pesä vuonna 2015. Molempien lajien pesälöydöt ovat ensimmäiset 45 vuoden harrastusuralla.
Koska pesä oli helposti kuvattavissa, näin herkullista tilannetta ei voinut jättää käyttämättä. Varmaan muutama lisäkuvakin vielä tulee, kun poikaset hieman kasvavat.
Valokuvat: Canon EOS 7D mark ii + Sigma 150-600 mm f/5-6.3 S DG OS HSM, 7.-8.7.2016
Ruokaa haetaan monen kymmenen metrin säteellä pesästä. Nokka täyttyy muutamassa minuutissa.
Muutamia kertoja emot tulivat myös yhtä aikaa pesälle.
Ja aina oppii uutta, poikanen pyllistää emolle ja tekee ulosteen suoraan emon nokkaan! Emo vie sen mennessään hakiessaan uutta hyönteislastia. Kuvatessa näytti siltä, että ruokinnan jälkeen emo aina odotti hetken josko poisvietävää olisi tulossa. Mielenkiintoista!
Pesivän parin
molemmat linnut näyttävät naarailta, vaikka koiraalla pitäisi olla ainakin
vähän punaista kurkussa. Koiras on siis korkeintaan 2 kv lintu.
Vai voiko olla, että
pesää hoitaakin kaksi naarasta?
Pikkusiepon tunnistaa kaikissa puvuissa muodosta ja pyrstöntyven valkeista reunoista.
Kestääkö oksa linnun painon?
Samassa kolossa pesivä puukiipijä kuvattu kesäkuussa 2015.
